Kuluneen puolentoista vuoden aikana olimme Luonassa monesti uuden asian äärellä. Kun turvapaikanhakijoita tuli Suomeen ennätyksellisen paljon syksyllä 2015, avasimme uusia vastaanottokeskuksia hurjalla aikataululla. Puhumme vieläkin tilanteista, joissa saatoimme saada yöllä puhelun ”teille olisi tulossa vielä toiset kaksi bussilastillista parin tunnin kuluttua”. Olimme juuri saaneet aiemmin illalla saapuneet ihmiset suojaan ja turvaan. Kaikesta kuitenkin selvittiin, aloitteellisuudella ja kekseliäisyydellä.
Ihmisellä on tapana toteuttaa tuttuja ja turvallisia toimintatapoja. Tavoista muodostuu rutiineja, eikä asioita enää kyseenalaisteta. Hommat hoidetaan niin kuin aina on hoidettu. Kunnes eteen tulee todella yllättävä tilanne, kuten turvapaikanhakijatilanne vuosi sitten. Tai joku tulee ja kyseenalaistaa kaiken:
”Miksi noin, miksi ei näin?”
Aina selitystä ei löydy. Harkittua tai sovittua toimintamallia ei ole, vaan asioita on ruvettu tekemään tietyllä tavalla, ehkä sattumalta, ehkä kiireessä tai miten nyt jonkun asian nopeimmin on pystynyt hoitamaan. Mistä ammennetaan rakennusainekset uusiin tai vallankumouksellisiin innovaatioihin?
Minusta asioiden kyseenalaistaminen ja kriittinen arviointi liittyvät liiketoiminnan jokaiseen kehitysprosessin vaiheeseen. Siispä kysy:
”Miksi teemme näin? Mitä haemme tällä? Saako asiakas näin parempaa palvelua? Nopeuttaako tämä jotain prosessia? Millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia tällä toiminnalla on? Miten saamme aikaan inhimillisyyttä ihmisten elämään?”
Lisäksi uuden luomisessa tärkeää on rohkeus. Erityistä rohkeutta vaatii se, että laittaa itsensä ja ideansa alttiiksi muiden arvioinnille. Uskon, että juuri rohkeuden ansiosta meillä Suomessa on monia menestyneitä startup-yrityksiä. Niiden perustajat ovat uskaltaneet ajatella toisin. He ovat esitelleet ideoitaan, ottaneet arvostelut ja kritiikin vastaan, ja ovat sen jälkeen sinnikkäästi jatkaneet ideansa kehittelyä palvelutuotteeksi.
Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa tarvitaan rohkeutta. Vaikka emme voi vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, me luonalaiset teemme joka päivä uusia ja rohkeita valintoja parempien sosiaali- ja terveyspalveluiden rakentamiseksi.
Yhteishenki tuli testatuksi, kun hektisimpään aikaan huolehdimme siitä, että jokainen vuorollaan pääsee nukkumaan. Yhteishenki on toiseen luottamista, toisesta välittämistä, ajatusten tukemista, yhdessä pähkäilyä ja hullunkurisuuttakin. Villimmätkin ideat otetaan käsittelyyn, sillä vaikka ne eivät sellaisenaan toisi meille uutta valmista palvelutuotetta, niistä usein löytyy osasia uusiin palveluihin.
Sote-alan palvelutuotteiden kehittäminen on erityisesti erilaisten ideoiden taitavaa yhdistelyä.
Lopuksi haluan vielä innostaa uteliaisuuteen.
Haastan sinut katsomaan muualle – erityisesti muille palvelualoille. Miten vaikkapa rakennusteollisuudessa tarjotaan palveluja? Miten voisimme tehdä kuten korjausrakennusyritys Fira Palvelut kahden viikon putkiremontin kanssa: tarjota asiakkaille parempia palveluja kustannustehokkaasti? Entä miten voisit itse kyseenalaistaa alallasi vallitsevat menetelmät, toimintatavat tai ajatusmallit?
Lopuksi: Jos joku sanoo sinulle: ”Tuo ei ole mahdollista.” Tee se mahdolliseksi!
Kirjoittaja: Niina Kuurma on yrittäjätaustainen sote-alan osaaja, joka on perustanut ja työskennellyt useissa alaa uudistaneissa yrityksissä. Luonalla Niina johtaa vastaanottokeskuksiin ja kotiin tuotaviin palveluihin liittyvää liiketoimintaa.
