Hoidon tarpeen arvioinnista tulee kehittää etulinjan toimintakeskus, joka ohjaa ihmisiä eteenpäin vaikuttaville hoitopoluille, kirjoittaa Luonan lääketieteellinen johtaja Lisbeth Forsman-Grönholm.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on nostanut vaikuttavuusketjuajattelun yhdeksi ratkaisuksi julkisen sektorin kestävyyshaasteeseen. Tätä ajattelua toteuttavat muun muassa useat käynnissä olevat tai jo toteutuneet SIB-hankkeet (social impact bond).
Terveydenhuollossa vaikuttavuusajattelu on kuitenkin vasta nyt alkanut herättää laajempaa kiinnostusta päättäjien keskuudessa. Olen pitkään ihmetellyt julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilaa, jossa vaikuttavuuden sijaan hankinnoissa mitataan suoritteita, palvelun aukioloaikoja ja muodollisia pätevyyksiä sen sijaan että painotettaisiin asiakkaan raportoimaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä asiakaskokemusta.
Suomessa sote-alan työn ja toiminnan tehokkuutta mitataan suoritteiden muodossa. Suurissa globaaleissa organisaatioissa taas pyritään mahdollistamaan asiakaskeskeiset innovaatiot ja henkilökunnan optimaalinen suoriutuminen töistään. Esimerkiksi Google tarjoaa työntekijöilleen mindfulness-harjoittelua, jonka tavoitteena on aivokapasiteetin optimaalinen käyttö, ja Amazon taas mahdollistaa asiakaskeskeisten tiimien innovaatiotoimintaa – lyhytnäköisen tilastoinnin sijaan.
Keravan kaupungin johtava ylilääkäri Petja Orre kirjoitti Lääkärilehdessä aiheesta näkökulmassaan Jaettua vastuuta ei ole.
Orre kiteyttää: ”Tilastoja käyntimääristä ja kustannuksista on enemmän kuin lukea ehtii, mutta potilaiden odottamiseen ja jonottamiseen käyttämää aikaa ei seuraa kukaan.”
Avaako uudenlainen ajattelu sote-solmun?
Hoidon tarpeen arviointi on nostettu yhdeksi sote-uudistustuksen Gordionin solmun ratkaisevaksi tekijäksi.
”Gordionin solmua” käytetään usein metaforana ongelmanratkaisusta. Se kuvaa vaikeaa ongelmaa, johon ei löydetä ratkaisua. Kun Aleksanteri Suuri legendan mukaan avasi Gordionin solmun miekallaan, hän asetti ongelman uuteen kontekstiin, jossa oli mahdollisuus löytää ratkaisu.
Haluankin nyt pohtia, voisiko uudentyyppisellä ajattelulla ja toiminnalla avata sote-solmun.
Sitran vaikuttavuusketjuajattelun mukaan kaikki lähtee siitä, että tunnistetaan ilmiö ja sen taustalla olevat juurisyyt. Kun asiakas hakeutuu terveydenhuollon palveluiden piiriin, tunnistettavana ilmiönä voidaan pitää hänen kokemustaan siitä, että terveys on huonontunut, hänellä on siis jokin oire tai sairaus. Henkilö yrittää toiminnallaan palata itse kokemaansa hänelle optimaaliseen terveyden tilaan.
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi. Tämä teoreettinen määritelmä ei ota kantaa henkilön kokemukseen, mutta kylläkin terveyden moniin ulottuvuuksiin, korostaen sosiaalisen kontekstin osuutta.
Nelikenttämallista viitekehys asiakkaan kokonaisvaltaiselle auttamiselle
Kun määrittelemme juurisyitä sille ilmiölle, että ihminen kokee terveydentilansa alentuneen oireen tai sairauden takia, haluaisin nostaa esiin hyväksi koetun nelikenttämallin tarjoaman viitekehyksen työelämän puolelta, niin sanotusta varhaisen tuen toiminnasta, jossa tuetaan työntekijää sellaisissa tilanteissa, joissa työkyky on uhattuna.
Nelikentässä on tuotu esiin neljä ulottuvuutta; työhön, työyhteisöön, yksityiselämään tai terveyteen liittyvät tekijät. Tunnistamalla näiden neljän ulottuvuuden painoarvo työnantaja ja työntekijä voivat rakentaa parhaimmat polut tukemaan työuraa. Näin mahdollistetaan resurssien optimaalinen käyttö.
Analogisesti terveydenhuoltojärjestelmässä hoidon tarpeen arvioinnin palvelussa voidaan rakentaa vastaava nelikenttäanalyysi huomioiden eri väestöryhmien tarpeet. Nelikenttä voisi muodostua esimerkiksi näistä neljästä elementistä: toimintaympäristö, sosiaalinen yhteisö, läheiset ihmissuhteet ja terveys.
Kuva: Nelikenttämalli hoidon tarpeen arviointiin.
Näin ilmiötä määrittelemällä pystyttäisiin kokonaisvaltaisemmin tarttumaan asiakkaan kokemaan terveydentilan alentumaan – hänen kuvaamaansa oireeseen.
Mielestäni tämän viitekehyksen avulla mahdollistetaan hoidon tarpeen arvioinnin palvelun kehittyminen oikeaksi virtuaaliseksi etulinjan toimintakeskukseksi, jolla on oikeutus ohjata soittaja erityyppisille hoitopoluille. Hoitopolut voivat olla suoria, haarautuvia tai muodostua jo alkuvaiheessa useasta samanaikaisesta hoitopolusta.
Nelikenttämallin avulla hoidon tarpeen arviointi voisi kehittyä oikeaksi etulinjan toimintakeskukseksi, jolla on oikeus ohjata soittaja erityyppisille hoitopoluille.
Etulinjassa oleva kohtaamisesta vastuussa oleva ammattilainen voi esimerkiksi ohjata yksin asuvan, ikääntyneen ja kipua kokevan soittajan samaan aikaan sekä terveyskeskuksen fysioterapeutille että kotihoidon palvelutarpeen arvioinnista vastaavalle henkilölle. Tarvittaessa seuraava kohtaaminen voi tapahtua käyttäen etäkontaktityövälineitä. Näin vältetään ajanvaraus jo ylikuormittuneen terveyskeskuslääkärin vastaanotolle.
Toimivat alustat, jossa ammattilaiset voivat kommunikoida esimerkiksi chat-palvelun avulla, mahdollistavat tilanteen seuraamisen esimerkiksi case-hoitajan toimesta. Etulinjan toiminta mahdollistaa näin myös sen siilojen rikkomisen, joita Luonan johtajan Suvi Salosen kanssa peräänkuulutimme aiemmassa blogissamme huhtikuussa.
Vaikuttavuusketjut ottavat jo jalansijaa, vastuut ja rahoitus selkeytettävä
Ensiaskeleita vaikuttavuusketjumaisessa toiminnassa otetaan jo. Ajankohtaisena esimerkkinä on Helsingin Suutarilan Fiksu hoitola -hanke hammashoidossa. Siellä hoidon tarpeen arvion perusteella useampi hammashoidon ammattilainen tapaa asiakkaan jo ensimmäisellä kerralla, eikä varattu aika ole etukäteen määritelty.
Vaikuttavuusajattelun mukaisesti Fiksussa hoitolassa ei vain toteuteta hoitotoimenpidettä, vaan selvitetään ilmiötä ja taustalta löytyviä juurisyitä, kuten esimerkiksi huonot ruokailutottumukset. Hoidon vaikuttavuus ja asiakkaan saama terveyshyöty ovat tämän hankkeen peruspilareina. Hanke haastaa ammattilaisia ja järjestelmää uusiin moniammatillisiin toimintatapoihin, kyseenalaistaen vanhat potilastyön käytännöt.
Vaikuttavuusketjuajattelussa vastuukysymykset on nostettava esille heti toimintaa uudelleen organisoidessa. Nykyinen monijakoinen rahoitusmalli, jossa kaikilla toimijoilla on oman organisaation elinvoimaisuus etualalla, johtaa osaoptimointiin asiakkaan terveys- ja hyvinvointihyödyn kustannuksella. Etulinjan toimintakeskuksen tulee siis olla koko vastuualueen yhteinen toimintakeskus, johon kuuluu mahdollisuus ohjata asiakas sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon että sosiaalihuollon piiriin unohtamatta henkilön omaa vastuuta hyvinvoinnista. Etulinjan toiminta mahdollistaa myös kolmannen sektorin mukaan oton toimintaan.
Nykyinen monijakoinen rahoitusmalli, jossa kaikilla toimijoilla on oman organisaation elinvoimaisuus etualalla, johtaa osaoptimointiin asiakkaan terveys- ja hyvinvointihyödyn kustannuksella.
Kuvaamani hoidon tarpeen arvioinnin etulinjatoiminta mahdollistaa myös läpinäkyvän julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnan. Toiminnassa vaikuttavuusketjun ilmiö ja sen juurisyyt on tunnistettu ja eri toimijoiden roolit ja vastuut on selkeästi kuvattu. Lisäksi seurattavat vaikuttavuusmittarit on yhdessä määritelty. Olemassa olevia mittareita kannattaa myös hyödyntää. Meillä Luonan tarjoamassa hoidon tarpeen arvioinnin palvelussa seurataan, minkä vuoksi asiakas ottaa palveluun yhteyttä, mikä on hoidon tarpeen arvioinnin loppupäätelmä ja mihin asiakas on ohjattu. Vaikuttavuusketjussa pitää pystyä selvittämään, miten asiakkaan hoitopolku on edennyt.
Seurannassa ja arvioinnissa on oleellista tarkastella, missä asiakas on kokenut suurinta terveys- ja hyvinvointihyötyä. Yksi merkitsevä siilojen purku olisi hoidon tarpeen arvioinnissa olevan etulinjan työntekijän mahdollisuus suoraan varata aikaa sille sosiaali- ja terveydenhuollon perustason toimijalle, joka voi tukea yhteyttä ottanutta henkilöä. Tässä vaikuttavuusajattelussa hoidon tarpeen arvion perusteella ajanvaraus lääkärille ei ole itseisarvo, vaan esimerkiksi joissain tapauksissa matalan kynnyksen kohtaaminen sosiaalialan toimijan kanssa voi olla Gordionin solmun avaaja.
Vaikuttavuusajatteluun perustuvalle hoitoketjulle voidaan siis asettaa yhteiset tavoitteet, jossa ihmisen kokema hyvinvointihyöty on nostettu keskiöön. Hallituksen 15.10 2019 lanseerama Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma antaa oivan mahdollisuuden näyttää, että myös Suomessa pystytään siihen innovatiiviseen toimintaan, jota isot globaalit yritykset jo tekevät.
Osaamista meiltä ei puutu. Meidän pitää pystyä luomaan luottamukseen perustuvat sote-palveluiden rakenteet, jossa rakennetaan alueellisesti toimivat mallit, joissa kumppanuus muodostuu tiiviistä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä.
Lue lisää aiheesta blogistamme: ”Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto – toimimaton pakkoavioliitto vai sittenkin aitoa rakkautta?”
