Käsitykseni työelämästä ja tulevasta työurastani on selvästi muuttunut opintojeni alkuvaiheesta. Ajattelin ennen meneväni päiväkotiin töihin. Nyt kuitenkin olen huomannut, että mahdollisuuksia työelämässä on ihan valtavasti.
Oman ammatti-identiteetin syntyminen ja kehittyminen ei ole ollut mutkatonta. Olen pysähtynyt miettimään sitä, mihin minä tällaisena työntekijänä sovin. Tämä on tarkoittanut, että eri opintojaksoilla, työharjoitteluissa ja työpaikoissa olen koittanut hahmottaa, mitä olen osannut ja mitä en, mikä minua on motivoinut ja mikä ei, mitä on ollut tarpeen oppia ja mikä on tullut enemmän luonnostaan. Olen huomannut, minkälaisia ominaisuuksia minulla työntekijänä on ja minkälaisissa ympäristöissä niitä voin parhaiten hyödyntää.
Oman ammatti-identiteetin rakentuminen on tarkoittanut myös oman inhimillisen puoleni kohtaamista ja sen tajuamista, että aina ei pysty kaikkeen. Rajat ovat tulleet vastaan, kun asiakkaan elämäntilanteen äärellä ei ole tiennyt mihin suuntaan voisi edetä. Tätä työntekijän riittämättömyyden teemaa on myös pohdittu koulussa opiskelukaverien kanssa kahvitauoilla ja työyhteisöissä työntekijöiden kesken.
Käytännössä eniten iloa, merkityksellisyyttä sekä motivaatiota olen saanut sellaisesta sosiaalialan työstä, joka on haastanut minua opettelemaan jotain uutta. Se ei aina välttämättä ole ollut helppoa, mutta uusien työympäristöjen ja toimintatapojen oppiminen on ollut kasvattavaa. Tämä on tarkoittanut välillä oman ihmiskäsityksen laajentamista uusien asiakastapausten kohdalla tai erilaisten asiakasprosessien oppimista sekä kohtaamistilanteita, joissa on välillä tullut valtavia yllätyksiä. Joissain haastavissa tilanteissa on vain käytännössä ollut osattava tehdä jotain sellaista, mihin ei tiennyt pystyvänsä. Tuntemattomiin ammatillisiin ulottuvuuksiin sukeltaminen on ollut aika ajoin pelottavaa, mutta epämukavien tunteiden kohtaamisen kautta olen oppinut ammatillisesti pärjääväni monenlaisissa tilanteissa.
Haluaisin ajatella omaa tulevaa työelämää sellaisena matkana, jossa tulee varmasti yllättäviä asioita vastaan. Saatan innostua uudesta, pysähtyä joksikin aikaa omalta tuntuvaan työpaikkaan ja varmasti ottaa välillä rennommin. Uskon kysyväni aika ajoin itseltäni mitä nyt haluaisin tehdä – ja toivottavasti rohkenen kuunnella rehellisesti oman vastaukseni.
Näin uskon, että kehityn ja hioudun ammatillisesti paremmaksi sosiaalialan ammattilaiseksi työurani aikana, jolla on myös enemmän annettavaa kaikille niille ihmisille, joiden kanssa työskentelen.
Kerro, kuka olet?
Heikki Jämsä, opintojen loppuvaiheessa oleva sosionomi (AMK) -opiskelija. Töiden ja koulun ohessa harrastan improvisaatioteatteria ja kuvataidetta sekä hakeudun viikonloppuisin luontoon rentoutumaan.
Mitä teet työksesi?
Teen tällä hetkellä opintojen ohella töitä turvapaikanhakijoiden sosiaaliohjaajana Luonan vastaanottokeskuksessa.
Mikä saa sinut innostumaan työssäsi?
Tällä hetkellä työssäni innostaa hyvä työtiimi, asiakastyö ja sen haasteet sekä ne hetket kun huomaa asiakkaiden tilanteissa muutosta parempaan.
Työpaikan hyvä henki ja ammatillinen intohimo puhuttaa Luona AfterWork -tapahtumassa 15.1.2019
Oletko sote-alan ammattilainen ja kiinnostuit Heikin ajatuksista? Lisää oivaltavia näkökulmia aiheeseen saat Luona Afterwork -tapahtumassa tammikuussa. Tule mukaan kuulemaan muun muassa Ben Furmanin puheenvuoro työssä viihtymisestä ja vaihtamaan ajatuksia alan kollegoiden kanssa. Saat uusia ideoita ja konkreettisia työkaluja hyvän hengen luomiseen työyhteisössäsi.
Ilmoittaudu mukaan Luona Afterwork:iin! Paikkoja on rajoitetusti.
