Skip to content

Tommi Qvick

Sotessa vaikuttavuus ei synny sattumalta

Sote-uudistus tehtiin muun muassa siksi, jotta palvelut olisivat vaikuttavampia ja kustannukset pysyisivät hallinnassa. Keskustelussa hyvinvointialueiden tuloksista korostuvat edelleen usein suoritemäärät: montako käyntiä, puhelua tai leikkausta on tehty.

Kuinka olemme päätyneet tällaiseen mittaristoon? Voisimmeko puhua sote-kustannuksista ja vaikuttavuudesta samassa lauseessa? Miten sote-alalla voitaisiin muuttaa tapaa puhua vaikuttavuudesta ja mitata sitä yhtenäisellä tavalla?

Vaikuttavuus on määriteltävissä ja mitattavissa

Sote-alan vaikuttavuudesta puhuttaessa sorrutaan helposti liialliseen abstraktiuteen. Itselleni se on sen sijaan hyvinkin konkreettinen asia ja ei synny sattumalta. Vaikuttavuutta voidaan mitata ja seurata. Tiedon avulla voimme tunnistaa, mikä toimii ja missä on kehitettävää. Näin voimme kehittää toimintaa entistä vaikuttavammaksi.

Minulle vaikuttavuus tarkoittaa ennen kaikkea oikeiden asioiden tekemistä oikealla tavalla niin, että ihmisen terveys ja toimintakyky paranevat. Potilaalle tärkeä lopputulos ei ole käynti tai toimenpide, vaan esimerkiksi se, että kipu helpottaa tai liikkuminen helpottuu. Kustannus taas kertyy koko hoitopolulta eikä yksittäisestä käynnistä.

Tulosta voidaan seurata esimerkiksi toimintakyvyn muutoksena, työhön paluuna tai siinä, tarvitaanko samaan vaivaan uusia käyntejä. Jokainen uusi käynti lisää kustannuksia, joten on tärkeää tarkastella koko hoitopolun vaikuttavuutta.

Kaiken tämän voi esittää lukuina.

Järjestelmä voi palkita siitä, ettei ihminen parane

Suoriteperusteisessa mallissa jokainen käynti, puhelu ja toimenpide näkyy tuotoksena. Jos ihminen palaa vastaanotolle kolmesti saman vaivan takia, tilastoissa se näyttää ahkeralta työltä. Todellisuudessa se voi kertoa siitä, ettei ensimmäinen hoitokerta ratkaissut ongelmaa.

Jos toimintaa arvioidaan ensisijaisesti suoritemäärien perusteella, vaarana on, että huomio kiinnittyy tehtyjen toimenpiteiden määrään saavutettujen tulosten sijaan. Siksi tarvitsemme mittareita, jotka kertovat myös hoidon vaikuttavuudesta.

Mitä voisimme oppia vakuutusyhtiöiden toimintatavoista?

Yksi kiinnostava näkökulma vaikuttavuuden tarkasteluun löytyy vakuutusyhtiöiden toimintatavoista. Vaikka vakuutusyhtiöiden ja hyvinvointialueiden tehtävät ja toimintaympäristöt ovat erilaiset, voimme silti oppia toinen toisiltamme.

Vakuutusyhtiöiden toiminnassa korostuu usein tavoite saada ihminen mahdollisimman nopeasti takaisin työhön ja arkeen. Olennaista ei ole vain se, kuinka monta hoitokertaa tarvitaan, vaan mitä hoidolla saavutetaan. Esimerkiksi fysioterapiassa tavoitteena ei ole tietty määrä käyntejä, vaan asiakkaan toimintakyvyn palautuminen.

Tämä ajattelutapa nostaa esiin kolme tärkeää asiaa:

  • Ennaltaehkäisy: ongelmia pyritään ehkäisemään ennen niiden syntymistä.

  • Varhainen puuttuminen: tukea ja hoitoa tarjotaan ajoissa, jotta ongelmat eivät pitkity.

  • Sujuva hoitopolku: tieto kulkee ja hoito etenee ilman tarpeettomia katkoksia.

Nämä tavoitteet ovat tuttuja myös julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa, jossa tehdään jo nyt paljon vaikuttavaa työtä. Kyse ei siis ole siitä, että toinen toimintamalli olisi toista parempi, vaan siitä, mitä voisimme oppia toistemme toimintatavoista.

Voisimmeko esimerkiksi hyödyntää entistä vahvemmin ajattelua, jossa onnistumista mitataan hoitokertojen ja suoritteiden lisäksi saavutetulla terveyshyödyllä ja toimintakyvyllä? Entä miten voisimme yhdessä kehittää palvelupolkuja niin, että ihminen saa tarvitsemansa avun mahdollisimman oikea-aikaisesti ja sujuvasti?

Vaikuttavuuden mittaus käytännössä

Vaikuttavuutta voidaan mitata monella tavalla. Sopivat mittarit riippuvat siitä, millaisesta palvelusta ja tavoitteesta on kyse. Olennaista on, että mittaamme palvelujen määrän lisäksi sitä, mitä niillä saadaan aikaan.

Vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi seuraavilla mittareilla:

  • Työhön palanneiden osuus: kuinka moni palaa työhön hoidon tai kuntoutuksen jälkeen.

  • QALY (laatupainotettu elinvuosi): kuvaa elämän pituutta ja terveyteen liittyvää elämänlaatua yhdistävää terveyshyötyä.

  • ICER (inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde): kertoo, kuinka paljon lisähyödyn saavuttaminen maksaa verrattuna toiseen hoitovaihtoehtoon.

Oikeiden mittareiden avulla voimme siirtää painopistettä suoritteiden hankinnasta ja seurannasta kohti vaikuttavuusperusteista johtamista ja hankintaa. Potilaalle tämä tarkoittaa sitä, että hoitoa ja palveluja kehitetään hänen tarpeidensa ja saavutettujen tulosten perusteella. Tavoitteena on oikea hoito oikeaan aikaan sekä sujuva palvelupolku, jossa tarvittava apu ei katkea.

Sattuma ei ole strategia

En halua sanoa, että meidän pitäisi lopettaa suoritteiden mittaaminen kokonaan. Meidän pitää kuitenkin lopettaa niiden sekoittaminen vaikuttavuuteen.

Suoritteet kertovat, mitä järjestelmä tekee, mutta eivät sitä, mitä se saa aikaan. Kun niitä pidetään tuloksena, ohjaus vinoutuu: yksikköhinnan optimointi voi kasvattaa kokonaiskustannusta. Halvin käynti ei ole edullinen, jos potilas tarvitsee niitä useita, kun oikein kohdennettu hoito olisi ratkaissut asian kerralla.

Jos emme ymmärrä ja mittaa koko asiakkaan hoitopolkua, emme voi myöskään johtaa vaikuttavuutta.

Siksi meidän kannattaa yhdessä pohtia, miten voisimme nykyistä vahvemmin ohjata resursseja ja palveluja saavutettujen tulosten perusteella. Miten varmistamme, että emme mittaa ainoastaan sitä, kuinka paljon palveluja tuotamme, vaan myös sitä, miten ihmisten tilanteet niiden avulla paranevat?

Vaikuttavuus ei synny sattumalta. Se johdetaan.