Luona logo

Kidutettuja selviytyjiä

Vuonna 2009 tarkastetun väitöskirjatutkimuksen mukaan 57 prosenttia Suomeen tulevista turvapaikan hakijoista on kidutettu. Tuolloin jonkinlainen normalisoitunut vuosittainen turvapaikanhakijoiden määrä oli 4 000-6 000. Vuonna 2015 Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikan hakijaa. Suuri osa heistä on erittäin haavoittuvassa asemassa ja heitä on kidutettu. He ovat kokeneet asioita, joita me täällä Suomessa emme osaa edes kuvitella.

Kiduttaminen ja sen salliminen ovat meitä suomalaisia lähempänä kuin mitä tulemme ajatelleeksi. Nyky-yhteiskunnassa jotkut ryhmät sallisivat jopa kansanryhmää vastaan kiihottamisen. Silloin sallittaisiin myös rasismi ja vihapuhe.

Kidutus on yksi kauheimmista kokemuksista, minkä ihminen voi kokea säilyen kuitenkin hengissä. Kidutetulta on viety ihmisarvon viimeisetkin rippeet. Kidutus on ihmisen äärimmäistä alistamista ja ihmisyyden täydellistä riistämistä.

Kidutusta käytetään vallan välineenä ja pelon ilmapiirin luomiseksi. Amnestyn mukaan kidutusta harjoitetaan edelleen 79 niistä 150 maasta, jotka ovat allekirjoittaneet YK:n kidutuksenvastaisen sopimuksen.

Ihmismielen murtamiseksi on käytetty aikojen saatossa monia keinoja. Entisen Jugoslavian hajoamisprosessissa kidutusta esiintyi runsaasti. Silloin myös tutkittiin erilaisten kidutustraumojen vaikutuksia ihmisiin. Todettiin, että fyysinen kidutus, kipu ja tuska, on hirveää, mutta vielä hirveämpää on psyykkinen kidutus. Sinut voidaan pakottaa katsomaan lapsesi teloittamista silmiesi edessä, katsomaan, kun vaimosi ja tyttäresi raiskataan silmiesi edessä, sinut voidaan viedä teloituskomppanian eteen, mutta ammutaankin paukkupatruunoilla.

Nämä traumat jättävät jälkiä, jotka siirtyvät monesti myös nuorempiin sukupolviin. Edes elokuvissa ei näytetä niitä kauheuksia, joita toinen ihminen todellisuudessa voi toiselle tehdä.

Osa kidutetuista kuolee, näkemämme kidutetut ihmiset ovat selviytyjiä. Kidutuksen kauhuista tuskin koskaan pääsee kokonaan irti, mutta kidutuksen uhreja voidaan auttaa elämään elämäänsä, välillä unohtamaan, välillä elämään kauhujen kanssa. Nauttimaankin elämästä ilman pelkoja kidutuksen jatkumisesta.

Ehkä suurin pelko monella onkin epätietoisuus turvapaikkaprosessin lopputuloksesta: onko mahdollista, että minut karkotetaan samaan maahan, missä minua on kidutettu? Kotimaahan on lisäksi saattanut jäädä omaisia, lapsia, aviopuolisoita, isovanhempia, joiden kohtalo on epäselvä. Täysin rikkirevityn psyyken, ruumiin ja sielun eheyttäminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, turvallista ilmapiiriä.

Mitä sinä ja minä voimme tehdä ihmisarvoisen elämän hyväksi? Kidutus voi tuntua etäiseltä, meidän kulttuuriimme kuulumattomalta, vieraalta asialta, josta ei tarvitse välittää.

Kidutuksen sallimista on vaadittu muun muassa Yhdysvaltain presidenttivaalikampanjan yhteydessä, vaikka tutkimusten mukaan kidutuksen avulla ei saada esille mitenkään hyödyllisiä tietoja. Terrorismin vastaisessa sodassa kidutuksen sallimista perustellaan toisten ihmishenkien pelastamisella. Ovatko kaikki keinot tosiaankin sallittuja?

Meistä jokaisen velvollisuus on heti ja välittömästi puuttua rasistiseen puheeseen ja käyttäytymiseen, laitettava stoppi vihapuheelle. Rasismi ei kuulu millään tavoin inhimilliseen, humaaniin, elämisen arvoiseen ihmiselämään. Meillä kaikilla on sama ihmisarvo. Olemme kaikki samanarvoisia.

Kirjoittaja: Pekka Tuomola, lääketieteellinen johtaja, Luona Oy, on aiemmin toiminut 14 vuoden ajan Kidutettujen kuntoutuskeskuksen johtajana.

Pekka Tuomola

Anna kirjoittajalle palautetta etunimi.sukunimi at luona.fi